Terveisiä Alanyasta!

Viikon reissu Turkin Alanyassa takana. Kuumaa ja hikistä oli, mutta kaikki perheen pienin mukaanlukien nautti lomasta todella paljon. Ja mikä tärkeintä; kaikki viettivät lomansa terveinä eikä kukaan saanut edes kuuluisaa vatsatautia matkalla ;) Hotellina oli Villa Sunflower II ja voin kyllä lämpimästi tätä hotellia suositella. Erittäin siisti hotelli ja mukava henkilökunta. Meillä kun oli se tilavampi kolmio niin tilaa oli hulppeasti viidellekin hengelle. Muutenkin Turkki on todella lapsiystävällinen maa. Nuorimmaista tyttöä huomioitiin jopa kaupan kassalla :) Ja kyllähän tuo lähes 16-v. tytärkin oman huomionsa sai...

Näköala hotellin ylimmästä eli kuudennesta kerroksesta oli upeat.

Kuumuuden vuoksi aikaa vietettiin paljon altailla, sekä oman hotellin että ihan vieressä olleen Villa Sunflower I:n. 

Ihan kaikkea haluamaansa ei aina saanut tehdä, mutta yhtäkään itkupotku-raivaria ei matkan aikan tullut edes nuorimmaiselta ;)

Rannalla käytiin myös muutaman kerran. Vesi sekä altailla että meressä oli kuin kylpyvettä, joten jopa minä uskaltauduin veteen ihan tuosta vaan ;) Ranta oli veden alta hyvin kivikkoinen ja hankalakulkuinen, niin itäisellä rannalla kuin Kleopatrarannallakin. Kyllä oltiin moneen otteeseen kiitollisia siitä, että nuorimmaiselle hankittiin uimatossut ennen matkaa. Sellaiset olisi ehdottomasti pitänyt olla koko porukalla. Aallot olivat melko kovat noin pienelle ja ranta aika nopeasti syvenevä. Mereen ei siis voinut 3,5-vuotiasta päästää yksin hetkeksikään.

Dimcayn tippukiviluolassa käytiin vuokra-autolla ja kylläpä olikin vaikea löytää, englanninkielentaitoisia kun ei Turkissa välttämättä aina meinaa löytää. Kaikki yrittivät vain ohjata omiin ravintoloihinsa, joita kyllä tuolla joen varrella ja vuorella riitti kiitettävästi. Aika hurjaa oli ajelu noilla kapeilla vuoristoteillä... Vaikka taisipa tuo autoilu toisaalta olla jopa hurjempaa ihan kaupungissa, Turkissa kun ei noista liikennesäännöistä välitetä ihan samalla tavalla kuin Suomessa...

Alanyan linnoituksellakin käytiin ja näköalat olivat mitä mahtavimmat.

Ja löytyihän sitä perheen pienimmällekin mieluisaa tekemistä...

... sekä perheen teineille...

... ja vanhemmat nauttivat auringosta ja kiireettömästä menosta :)

Vaikka matkustaminen kivaa onkin, niin on se myös rankkaakin jo aikaisten herätystenkin vuoksi. Matkalle lähtiessäkin herätyskello soi jo 4.15... Unta täytyy saada silloin kun se mahdollista on. Onneksi meillä tuntuu olevan melkoisen helppo 3-vuotias siinä suhteessa. Hyvin jaksoi matkan väsyneenäkin, tosin tänään on vähän nähty jo kiukkuisempaakin tyttöä matkaväsymyksen purkautuessa ;) Mutta ei varmasti mene kauan, kun jo alkaa ainakin itsellä ajatus kääntyä seuraavaan mahdolliseen matkaan...