Dinohattu, kaulaliina ja tumput

Niinpä taas kävi tänäkin jouluna, etten saanut toteutettua kuin muutaman päässä pyörineistä lahja-ajatuksista. Jostain kumman syystä aika tuppaa aina loppumaan kesken eikä mitään saisi aikaiseksi, johtuisiko ainakin osittain harmillisen pitkästä ja pimeästä syksystä, ja työt sitten vie loputkin mehut väsyneestä äidistä. Tai sitten se on vain laiskuutta.

Vielä yhden pehmeän paketin sain kuitenkin aikaiseksi nuorimmaiselle tyttöselle. Aluksi oli ajatuksena tehdä pelkät lovikkalapaset, mutta hmmm... tuli sitten pari muutakin ideaa matkan varrella. Näitä pieniä ompeluksia/neulomuksia on niin kiva ja nopea tehdä :) Lapasten ohje on Novitan sivuilta ja lankana on pinkki Viking Naturgarn Tampereen Lankamaailmasta. Kaulahuivi on neulottu Käsityömessuilta edullisesti mukaan tarttuneesta pinkistä Novitan Softysta ja tupsut on luonnonvalkoista Isoveli-lankaa omasta jemmasta. Huiviin ei mitään ohjetta tarvinnut, ainaoikealla valmistui nopsaan.

Dinohattu nyt oli tämän aamuinen päähänpisto. Näitä on näkynyt monessakin blogissa, mutta lopullinen inspis varmaankin tuli Selian Riikan ihanan isosta dinopipopinosta :) Nyt kyllä kovasti jännittää millainen tästä tuli, kun jouluna vasta pääsee sovittelemaan... Ekasta versiosta tuli niin suuri, että just ja just sain sen omaan päähänikin ängettyä ;) Pienentelin sitten "hieman" ja voin vain toivoa, ettei se nyt olisi liian pieni; materiaali kun ei juuri periksi anna. Hattu on kaksinkertaista pinkkiä fleeceä Eurokankaasta ja valkoista fleeceä nuo kolmiot, miksikä niitä nyt sitten sanoisi. Pipon alaosassa on tuulensuojana Kangastukun windstopperia.

Dinohattua tehdessä totesin taas kerran, että kannattaisi hieman suunnitella ennen kuin suin päin ryntää kankaita leikkelemään ja ompelemaan... Mutta kun ompeluaikaa oli vain tytön ulkoiluaika... Tyhmyyksissäni leikkaisin vuorin samalla tavalla kuin päällikankaan, kunnes jo palaset yhteen ommeltuani totesin, ettei vuoriin ehkä kannattaisi tuota häntää ommella ;) Leikeltyäni hännän pois tajusin, että pipon vuori nyt tietysti olisi kantsinut tehdä ilman tuota häntää ja pipo-osaa yhdistävää saumaa... Ja ei kun taas purkamaan ja leikkelemään uudet vuorikappaleet... Nyt olen tuohon muuten tyytyväinen, kunhan vaan olisi sopiva.